27. toukokuuta 2013

Ahvenanmaan Elävän Ravinnon Instituutti

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, sain luomuherätyksen neljä vuotta sitten ja olen sittemmin lisännyt ruokavaliooni enemmän luomua ja välillä myös syönyt aika raakaruokapainotteisesti.

Keväällä 2011 törmäsin eräässä blogissa mainintaan Fiskön Elävän Ravinnon Instituutista. Olin kuullut paikasta ohimennen jossain muuallakin, mutta bloggaaja kertoi postauksessaan omista kokemuksistaan paikassa ja kehui paikkaa kovin. Minäkin kiinnostuin kovasti Instituutista, joka sijaitsee Ahvenanmaalla ja jossa on siis mahdollisuus nauttia elävästä ravinnosta suoraan valmiista pöydästä.



Fiskön kurssikeskuksessa siis järjestetään kesäisin, yleensä noin viiden viikon ajan, elävän ravinnon kursseja. Kurssin teema vaihtuu viikoittain ja jotkut lomailevat kurssikeskuksessa useammankin viikon (keskuksessa voi siis yöpyä myös viikonloppuisin, vaikka varsinaiset kurssit kestävät maanantaista perjantaihin), mutta useimmat tulevat Fisköhön vain yhdeksi viikoksi. Ruoat, yöpyminen ja kurssimateriaalit kuuluvat kurssin hintaan, ja kurssikeskuksessa voi siis ihan vain lomailla, olla jouten ja ennen kaikkea nauttia herkullisesta elävästä ravinnosta joutumatta kokkaamaan itse. Aktiivisemmasta meiningistä pitävät voivat harrastaa liikuntaa ja esimerkiksi käydä tutustumassa lähisaariin.

Ensimmäisenä kesänä eli 2011 sain houkuteltua rakkaan siskoni mukaan kurssille. Hieman yllätyin, että siskoni oli halukas lähtemään mukaan, sillä hän ei ollut juurikaan kiinnostunut raakaruoasta tai elävästä ravinnosta. :) Valitsimme Elävällä ravinnolla elämäsi kuntoon -kurssin ja jäimme jännityksellä odottelemaan, millainen reissustamme Ahvenanmaalle muodostuisi.

Elävän Ravinnon Instituutin päärakennus, Fiskön saaren vanha kyläkoulu.

Päätimme matkustaa Fisköhön autolla ja tietenkin myöhästyimme lautalta. :D Fiskö on nimensä mukaisesti saari, ja olimme tietoisia, että saarelle pääsee vain lautalla, mutta emme tienneet, että matkan varrella ennen lauttaa on veden ylitys myös lossilla. Lähdimme ajamaan Turusta liian viime tipassa ja myöhästyimme juuri lossista, minkä vuoksi myöhästyimme myös varsinaiselta lautalta. Kyllä nolotti, mutta onneksi se ei sentään ollut mikään katastrofaalinen moka. Toki meiltä jäi Instituutin tilojen esittely välistä ja samoin emme ehtineet syömään päivällistä muiden kurssilaisten kanssa, mutta ei se niin vaarallista ollut. Emmekä olleet edes ainoat, jotka myöhästyivät lautalta, vaan parille muullekin henkilölle kävi yhtä ohraisesti. Kun kävi selväksi, että emme ehtisi lautalle, soitimme kurssikeskukseen ja onneksi meille säästettiin ruokaa, joten saimme syödäksemme, kun vihdoin ja viimein pääsimme perille. :)

Vuosnaisten satama, josta lautta lähtee. Samainen lautta, jolta minä ja siskoni myöhästyimme. :)


Olimme siskoni kanssa valinneet majoitukseksi edullisen aittamajoituksen, ja aittamme oli pieni ja vaatimaton, mutta emme me millekään luksuslomalle olleet lähteneetkään. Aitassa oli tilaa kahdelle 80-senttiselle vuoteelle sekä pöydälle ja parille tuolille. Vessaa ja peseytymismahdollisuuksia aitassa ei tietenkään ollut, vaan vessatoimet ja peseytyminen hoidettiin päärakennuksessa. Lomallamme oli suhteelliset lämpimät ilmat - ei kuitenkaan hellekelit - ja nukuimmekin yöt aitan ovi auki. Pelkäsin kyllä hieman etukäteen, että tuleeko aitan avoimesta ovesta yöllä sisään käärmeitä tai hiiriä, mutta onneksi niin ei käynyt. :)

Elävän Ravinnon Instituutin tarjoamat kurssit vaihtelevat sisällöltään, ja meidän valitsemaamme kurssiin kuului paljon asiapitoista tietoa elävästä ravinnosta eli luentoja sekä liikuntaa. Liikunta oli pääasiassa vapaamuotoista, mutta joka aamu pihalla vedettiin aamujumppa, jonka jälkeen oli loppurentoutus päärakennuksen salissa. Luennoille ja ohjattuun liikuntaan osallistuminen oli vapaaehtoista. Minä ja siskoni osallistuimme kyllä aamujumppaan, mutta muutoin liikuimme lähinnä käymällä kävelyllä tai pyöräilemässä saarella (kurssikeskuksessa on vanhoja pyöriä, joita voi lainata).

Fiskön maisemia



Luennoilla käsitellyt asiat olivat minulle paljolti tuttuja juttuja, sillä olin jo parin vuoden ajan lueskellut paljon elävää ravintoa ja raakaravintoa käsitteleviä kirjoja ja blogeja. Ehkä joku siellä miettii, että no mikäs on elävän ravinnon ja raakaravinnon ero. Elävässä ravinnossa idätetään, hapatetaan ja liotetaan paljon, mikä ei ole välttämätöntä raakaravinnossa. Ymmärtääkseni myös esimerkiksi pähkinöitä ei juurikaan syödä elävässä ravinnossa, sillä ne ovat vaikeasti sulavia. Erot ovat kuitenkin häilyvät, ja monet luulevatkin elävän ravinnon ja raakaravinnon tarkoittavan samaa asiaa. Lisää elävän ravinnon ja raakaravinnon eroista voit lukea täältä.

Ihanin juttu kurssilla oli kurssikeskuksen rentouttavan ja leppoisan tunnelman, mukavan henkilökunnan ja muiden kurssilaisten lisäksi itse ruoka. Oli aivan mahtavaa päästä joka aterialla valmiiseen pöytään ja nauttia elävästä ravinnosta, joka on kevyttä mutta täyttävää ja tekee olon kevyeksi ja energiseksi. Ennen kurssia saamissamme ohjeissa kehotettiin jättämään kahvi pois 1-2 viikkoa ennen kurssia (piece of cake sekä minulle että siskolleni, sillä kumpikaan meistä ei juo kahvia) sekä syömään kasvisvoittoista ruokaa ja välttämään lihaa, paistettua ruokaa sekä suolaa. No, se ei mennyt ihan putkeen meidän osaltamme. ;) Kumpikaan meistä ei kuitenkaan kärsinyt vakavammista puhdistusoireista, jotka ovat tyypillisiä, varsinkin jos siirrytään liian nopeasti lihavoittoisesta kypsennetystä ruoasta äärimmäisen puhtaaseen ja terveelliseen elävään ravintoon.

On toki hyvin yksilöllistä, miten itse kukin reagoi äkilliseen ruokavalion muutokseen. Eräs henkilö kurssillamme sai todella pahoja puhdistusoireita, vietti kolme ensimmäistä päivää sängynpohjalla ja harkitsi jo kurssin keskeyttämistä, mutta tokeni kuitenkin lopulta. Ymmärtääkseni hän oli kuitenkin vetänyt heti ensimmäisenä päivänä reilun annoksen tuorepuristettua vehnänorasmehua. Se oli virhe, sillä vehnänorasmehu on erittäin puhdistavaa ja voi aiheuttaa rajujakin puhdistusoireita, kuten päänsärkyä, pahoinvointia ja flunssan kaltaisia oireita. Minulla taisi olla yhtenä iltana lievää päänsärkyä, mutta muutoin olo oli mitä mainioin. Kurssilla muuten kehotettiin tekemään suolihuuhtelu, jos kärsii puhdistusoireista, ja sen kerrottiin helpottavan oloa välittömästi. Kertakäyttöisen suolihuuhtelupussinkin sai kurssikeskuksesta. Minä kuitenkin jätin huuhtelut väliin. ;)

Kurssikeskuksessa tarjotaan kolme ateriaa päivässä: aamiainen, lounas ja päivällinen. Ja hämmästyttävää kyllä, nuo kolme ateriaa riittivät ainakin minulle ja siskolleni vallan mainiosti. Kumpikaan meistä ei ollut nälissään missään vaiheessa kurssia, vaikka emme syöneetkään ruokailujen välissä omia eväitä, joita olimme varalta ottaneet mukaamme. 

Herkullisia aamiaisia.



Aamiaisella tarjottiin yleensä jonkinlaista siemenpuuroa (esim. idätetystä tattarista), sosetta/kiisseliä, elävän ravinnon "mysliä", siemen- tai pähkinämaitoa sekä hedelmiä tai marjoja. Nam! Lounas oli yleensä kevyempi kuin päivällinen, ja lounaalla tarjottiin yleensä ituja, versoja (auringonkukanversot ovat suurta herkkuani ♥), salaattia, keittoa ja hapankaalia sekä elävän ravinnon leipää eli kuivurissa valmistettuja kräkkereitä. Päivällinen oli hieman tuhdimpi, ja tarjolla saattoi esimerkiksi olla porkkana- tai kukkakaaligratiinia, salaattia, ituja ja versoja, elävän ravinnon lasagnea, elävän ravinnon sushia, elävän ravinnon pitsaa jne. Kuten jo mainitsin, ruoka oli todella hyvää eikä missään vaiheessa tarvinnut olla nälissään. Itsekin hämmästelin sitä, kuinka hyvin kolme ateriaa päivässä riitti, vaikka kotioloissa olin tottunut mussuttamaan vähän väliä jotain. Uskon, että kolme ateriaa päivässä riitti niin mainiosti pitämään nälkää, koska elävä ravinto on todella ravinnepitoista ja helposti sulavaa toisin kuin esimerkiksi tyhjiä kaloreita sisältävät einekset.

Erilaisia lounaita. Oikealla alhaalla olevassa kuvassa on elävän ravinnon kräkkereitä, joissa taitaa olla punajuurta - siitä outo väri :)

Päivällistarjoiluja. Vasemmassa kuvassa on elävän ravinnon pitsaa ja oikeanpuoleisessa kuvassa taka-alalla mm. elävän ravinnon sushia.



Elävän ravinnon kurssi toimi myös herkkuaddiktin vieroitushoitona enkä missään vaiheessa kaivannut sokerisia herkkuja. :) Siskoni ja minä innostuimme elävän ravinnon herkullisuudesta ja sen syömistä seuraavasta hyvästä olosta siinä määrin, että me molemmat jatkoimme jonkin aikaa raakailulinjalla (emme kuitenkaan 100-prosenttisella raakaruokavaliolla) myös kotiin palattuamme. Jossain vaiheessa homma kuitenkin alkoi lipsua ja lopulta palasimme vanhoihin ruokailutottumuksiin. :( Se on ikävää ja johtuu osittain siitä, että jos haluaa syödä 80-100-prosenttisesti raakaruokaa, se vaatii älyttömän paljon vaivannäköä omassa arjessa. Pitäisi jaksaa idättää, versottaa, hapattaa, blendata ja värkätä monipuolisia raakaruoka-annoksia, jotta mielenkiinto säilyisi ja saisi monipuolisesti ravinto-aineita. Tokihan raakailijat sanovat, että kun hommaan pääsee sisälle ja siitä tulee rutiininomaista, niin raakaruoan kokkaaminen ei ole yhtään sen työläämpää kuin kypsennetyn ruoan laittaminen. Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että syystä tai toisesta homma ei oikein pelitä kotioloissa. Laiska mikä laiska.

Minä innostuin kesän 2011 kurssista sen verran, että ilmoittauduin myös viime kesänä elävän ravinnon kurssille. Tällä kertaa valitsin kurssin, jossa oli tarjolla pilatesta ja maalausta. Minua kiinnosti maalaaminen, ja sainkin kurssilla uuden kipinän ryhtyä harrastamaan maalaamista. Sekä kuvisope että pilatesope olivat molemmat todella ihania ihmisiä, ja suosittelen tätä kurssia lämpimästi (se näköjään järjestetään myös kesällä 2013).

Viimeisenä iltana oli iltajuhla, jonka jälkeen oli tarjolla raakakakkua. Vasemmanpuoleisessa kuvassa vuoden 2011 täytekakku ja oikeanpuoleisessa kuvassa vuoden 2012 kakku.


Viime vuonna olin liikenteessä ilman siskoani ja matkustin Turusta Fisköhön bussilla. Täytyy sanoa, että omalla autolla on helpompi matkustaa kurssikeskukseen, mutta onneksi homma oli minulle jo tuttua, joten bussimatkakaan ei liikoja stressannut. Viime vuoden kurssillakin oli aivan ihanaa porukkaa, joten matkaseuralaisen puuttuminen ei haitannut mitään. Viime vuonna päätin myös majoittua päärakennukseen aitan sijaan ja yövyin kolmen hengen huoneessa kahden muun naisen kanssa. Täytyy myöntää, että viihdyin paremmin päärakennuksessa ja erityisen kiitollinen olin huoneen yhteydessä olleesta omasta vessasta ja suihkusta. Sen verran mukavuudenhaluinen olen. ;) Viime kesä oli viileä ja lämpötila makuuhuoneessa ihan sopiva, mutta veikkaan, että hellekeleillä päärakennuksen makuuhuoneissa voi olla aika kuuma nukkua.

Ainoa asia, mikä viime vuoden kurssilla rassasi ajoittain, oli se, että kurssilla oli mukana myös lapsia. Paljon lapsia - nimittäin kahdeksan kappaletta! Ja suurin osa heistä oli vielä aika pieniä. Pidän kyllä lapsista, mutta jos joku elävän ravinnon kurssille menevä kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta, niin sitä ei kyllä tuolla kurssilla herunut, vaan välillä meininki oli kuin lastentarhassa. Ymmärrän hyvin, että monien pienten lasten vanhemmat ovat kiinnostuneita elävästä ravinnosta, mikä on loistava juttu, ja kovin pientä lasta ei voi myöskään jättää hoitoon viideksi päiväksi, jotta vanhemmat pääsevät kurssille. Toisaalta kurssikeskuksessa voitaisiin järjestää 1-2 kurssia, jonne lapset ovat tervetulleita ja muina viikkoina eivät. Ja jos tämä ilmoitettaisiin selkeästi Instituutin nettisivuilla, rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavat tietäisivät valita sellaisen kurssin, jolle ei ole tulossa lapsia. Tulipahan mieleen. Tiedän, että en ole ainut, joka niin ajatteli, sillä asiasta oli puhetta muutaman muunkin ilman lapsia kurssille tulleen kurssilaisen kanssa.

Summa summarum, sanoisin, että jos olet kiinnostunut omasta hyvinvoinnistasi ja elävästä ravinnosta tai raakaravinnosta, suosittelen lämpimästi lomaa Fiskön Elävän Ravinnon Instituutissa. Henkilökunta on mukavaa (ruoanvalmistus hoidetaan vapaaehtoisvoimin), itse Instuutti, joka on Fiskön saaren vanha koulurakennus, on ihastuttava ja rauhallinen paikka ja ruoka suorastaan sulaa suussa. Fiskön Elävän Ravinnon Instituutti on kerrassaan mahtava paikka ladata akkuja syksyä ja talvea varten ja samalla suoda keholle energisoivaa ja maittavaa ravintoa.



Lisätietoja elävän ravinnon kursseista löytyy Fiskön Elävän Ravinnon Instituutin kotisivuilta: http://www.fisko.fi/. Kurssit ovat todella suosittuja, joten mikäli haaveilet elävän ravinnon kurssille osallistumisesta jo tänä kesänä, suosittelen ilmoittautumaan kurssille mahdollisimman pian. Ihanalta Eilalta voi kysellä lisätietoja numerosta 041 4351003. Myös minulta voi kysellä lisätietoja lähettämällä sähköpostia sivun oikeassa laidassa olevaan sähköpostiosoitteeseen.

PS. Kyseessä on tosiaan "kristillinen eheytymiskeskus", ja jos jotakuta jäi mietityttämään, että tuputetaanko kursseilla uskontoa, niin vastaus on ei. Ennen jokaista ateriaa kyllä lauletaan/lausutaan ruokarukous (tai joku vapaaehtoisista laulaa/lausuu sen), mutta muutoin kristillisyys ei varsinaisesti näy kursseilla. Itse en ole uskonnollinen ihminen, mutta en silti kokenut noita ruokarukouksia mitenkään häiritseviksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäpä sulla on mielen päällä?